Neljänkymmenenkahden vuoden aikana on paljon tapahtunut ja jäänyt varmaan tapahtumattakin. Tähän kertomukseen sopii vain pieni murunen kaikesta. Pyrin kuitenkin tapahtumia reilusti oikoen ja jonkinlaisessa historiallisessa aikajärjestyksessä kertaamaan.
Tammikuun 10. päivä vuonna 1983 oli hieman jännittävä. Tuona aamuna astuin Iisalmen kaupungin asuntotoimiston kynnyksen yli ja kysyin, että kuka tietäisi, mitä alan tekemään.
Alkuajan työkaverit:
Kirjanpitäjä Irja Tauriaisen ja kaupungin asuntosihteeri Tapio Nuutisen lisäksi minut vastaanotti isännöitsijä Pertti Säisä. Pertti Säisä toimi tuolloin kaupungin metsänhoitajan toimen ohella Kiinteistö Oy Petterinkulman (nyk. Petterinkulma Oy) toimitusjohtajana.
Kynnys, jonka yli astuin, sijaitsi Pohjolankatu 5:ssä sijainneessa talossa. Nykyisin ko. osoitteessa, uudelleen rakennetussa talossa, toimii Kaisanet Oy:n myymälä. Talon alakerrassa oli asuntotoimisto sekä isännöitsijäntoimisto ja yläkerrassa narisevien rappujen päässä huone, jossa otettiin vastaan asuntohakemuksia. Toiminnot olivat hieman aiemmin siirtyneet tähän taloon Säästöpankin rakennuksen Citykäytävän puoleisesta päästä.
Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi asuntotoimistossa, isännöitsijäntoimistossa ja Petterinkulmalla touhusivat mm. Artto Sadinmäki, Rainer Jolkin, Mikko Lipponen, Kaarina Repo, Merja Hietomaa ja Heli Kinnunen. Osa edellä mainituista ei enää taivalla maan päällä. Lisäksi talossa toimi pari muutakin kaupungin virastoa henkilökuntineen.
Voitteko kuvitella, olin tuolloin nuorin työntekijä.
Tuohon aikaan Petterinkulman henkilöstöä oli vähemmän kuin tänä päivänä. Toki asuntomääräkin oli huomattavasti pienempi. Savipellon alueen kerrostalot sekä viime syksynä purettu Veljeskodin asunto-osa olivat juuri valmistuneet.
Kiinteistönhoitajina Petterinkulmalla toimivat Veikko Tuovinen ja Veikko Kärkkäinen. Myöhemmin kaupungilta siirtyneiden Peltosalmen talojen mukana remmiin tuli myös Tauno Ryytty. Tämän jälkeen olen saanut useita työkavereita niin toimistoon, kiinteistönhoitoon, siivoukseen kuin remonttipuolellekin. Tasapuolisuuden nimissä jätän kaikki nämä nimet luetteloimatta, koska muuten voi loppua paperi.
Työtilat vaihtuivat monessa muutossa:
Pohjolankadulta muutimme niin ikään Säästöpankin omistaman talon Seurahuoneen puoleiseen päätyyn ja täältä pelkästään Petterinkulman toimiston siirsimme Päiviönkatu 29:ään. Eipä se siihen jäänyt, vaan vielä siirryimme rakennuttamaamme tekniseen virastoon (nyk. kaupungintalo). Tämänhetkisissä omissa Kirkonsalmentien tiloissa olemme toimineet vuodesta 1993.
Hallituksen puheenjohtaja:
Kiinteistö Oy Petterinkulman hallituksen puheenjohtajana toimi kaupunginjohtaja Matti Saastamoinen. Petterinkulman pöytäkirjoja ja papereita puhtaaksi kirjoittaessani ei passannut tehdä kirjoitusvirheitä, Matti oli niistä hyvin tarkka. Kopiokonetta ei vielä ollut, joten käytin mekaanista kirjoituskonetta ja kalkeeripaperia. Matti oli tarkka mies myös taloudessa.
Matti Saastamoiselta tiedusteltuamme, että mistä he aikoinaan v. 1965 olivat keksineet yhtiön nimeksi Petterinkulman, hän kertoi, että Petteri-sana kuvastaa yhtä kaupunkimme perustajista eli Petter Kumpulaista. Kulma-sana taas on ”varastettu” Kuopion vastaavalta yhtiöltä Niiralankulmalta. Lieneekö sattumaa vai ei, mutta osoitteessa Petter Kumpulaisentie 11 sijaitsee yhtiön ensimmäinen itse rakennuttama talo.
Kiinteistö Oy Petterinkulman perustaminen suoraan osakeyhtiöksi, joka rakennuttaa kaupunkilaisille asuntoja, on ollut aikoinaan viisas ja edistyksellinen teko. Monilla kunnilla asunnot olivat vielä 90-luvullakin kaupungin suorassa omistuksessa, jolloin vuokratulot menivät ainakin osittain kaupungin tai kunnan pohjattomaan kassaan. Ehkäpä kunnan asunto-omaisuuden ylläpitokaan ei silloin ollut niin tarkkaa.
Windows 95 ja NMT ilmestyivät:
Aivan aluksi pääsin totuttelemaan Irja Tauriaisen avuksi kirjanpitoon. Debetin ja Kreditin välisen eron etsimisestä kaikki alkoi. Ei ollut tietokoneita, vaan kirjanpito ja vuokrareskontra hoidettiin kynällä, joten mahdollisen virheiden korjaaminenkaan ei sujunut yhtä sutjakkaasti kuin nykyään. Kassakirjan täsmäytyksessä ja rakennusliike Niskasen laskuja niputtaessa saattoi helposti mennä tuntikin. Nyt tietokoneohjelmisto tekee saman sekunnin murto-osassa. Kopiokone hieman helpotti työtämme 80-luvun puolivälin kieppeillä.
Sittemmin pyöritimme vuokrareskontraa jonkin aikaa ns. asymmetrisen modeemin välityksellä Postipankin Kuopion tiloista. Lankapuhelimella soittelin Kuopioon ja kyselin, ovatko maksusuoritukset kunnossa. Tieto siis kulki vähän viiveellä. Kohta pöydälleni ilmestyi myös Nokian MikroMikko -niminen palvelin, jonka ohjelmistoa pyörittelin ja päivittelin. Tällä palvelimella oli jo oma reskontraohjelmakin. Kirjanpito-ohjelmisto pyöri vielä Ylä-Savon kirjanpidossa, jonne Irjan kirjaamat tositteet toimitettiin.
Sitten yhtenä päivänä, kuin yllättäen, ilmestyi Windows95 man ja ohjelmistot alalla kuin alalla alkoivat kehittymään. Tulivat ensimmäiset, tosin hieman puutteelliset, kiinteistönhallintaohjelmat. Samoihin aikoihin toimistossa päästiin eroon metritolkulla listoja tulostavista matriisikirjoittimista. Saimme siis yhteiseen käyttöön ensimmäisen lasertulostimen. Tähän aikaan meillä ei vielä ollut kännyköitä, vaan jos halusimme saada kiinteistönhoitajan puhelimen päähän, lähetimme numeron hänen kutsulaitteeseensa. Hän sitten soitteli takaisinpäin.
Sittenpä 90-luvulla saapuivat NMT:t ja kohta myös GSM:t, joiden kenttää piti harmitukseen saakka etsiskellä. Ennen tätä päivystäjä oli kyllä jo saanut suuren kannettavan puhelimen, Ericson Hotline nimeltään. Nämä kaikki edellä mainitut yhdessä helpottivat ja nopeuttivat työtä huomattavasti. Edellä mainittu hyvin kuvastanee maailman sekä Petterinkulman nopeaa muutosta. Tietotekniikka helpottaa ja jouduttaa, mutta vie työtä ja työpaikkoja. Nykyään ohjelmat pyörivät pilvessä, entä eletäänkö kohta virtuaalitodellisuudessa. Mitäpä saa aikaiseksi tekoäly?
Kaikkia maksuja ei vielä maksettu pankkiin:
Pesutupamaksuja, autopaikkamaksuja ja vuokria käytiin 80- ja 90-luvullakin maksamassa toimistolla. Aluksi kiinteistönhoitajat rahastivat pesutuvan käytöstä ja myöhemmin pesutuvissa siirryimme kolikkoautomaatteihin. Automaateista luovuttiin v. 2002 euron tultua valuutaksemme, koska kolikon koko muuttui ja automaatit olisi pitänyt uusia.
Markka-automaatteihin myös murtauduttiin usein. Murtautuja saattoi saada pari markkaa, mutta automaatin korjaus maksoi 5000 markkaa. Murtauduttiinpa kerran toimistollekin, onneksi suhteellisen pienin vahingoin. Ikkuna siinä meni ja jokunen markka.
Pula asunnoista:
Hetken päästä työhöntuloni jälkeen päädyin asuntohakemusten vastaanottoon. Tähän minut opasti Kaarina Repo, jonka lomia ja vapaapäiviä tuurasin. Työssä pisteytettiin hakemuksia asunnon tarpeen mukaan, jotta valinnat olisivat mahdollisimman oikeudenmukaisia. Lisäksi pidettiin yllä Petterinkulman ja kaupungin asuntojen talonkirjoja, joita puhelimitse maistraatin kanssa synkronoimme. En tosin silloin tiennyt, että se on synkronointia se. Kaupungilla oli tuolloin useita asuntoja myös suorassa omistuksessaan.
Tuolloin elettiin aikaa, jolloin vuokra-asunnoista oli Iisalmessa vielä pula. Asuntopula ymmärtääkseni johtui kaupungin 70-luvulta jatkuneesta nopeasta teollistumisesta. Työpaikat ja muutto kaupunkiin lisääntyivät vielä 80-luvullakin niin nopeasti, ettei asuntotuotanto ehtinyt kunnolla mukaan ja tätä jatkui 90-luvulle saakka. Myös maaseutu tyhjeni etenevällä vauhdilla. Johtuen asuntopulasta saattoi palaute asunnonhakijoiden taholta olla väkevääkin. Palautteet olivat onneksi lähinnä suullista. Pahimmillaan ne kuitenkin olivat uhkauksia ja heiluipa kerran puukkokin.
Toimitusjohtaja vaihtui ja rakentaminen jatkui:
Vuonna 1986 saimme uuden toimitusjohtajan Kari Kämäräisen. Kari joutui alan ammattilaisena heti rakennuttamisrumbaan. Hänen aikanaan rakennutettiin lähes puolet Petterinkulman vuokra-asunnoista. Näiden lisäksi rakennutimme mm. teknisen viraston (nykyisin kaupungintalo) sekä valmistui veljeskodin uudemman osan rakennus. Kangaslammen nuorisotalon Petterinkulma oli rakennuttanut muistaakseni jo v. 1982.
Peltosalmella Pengerpolku 4:n ja Harjutie 2:n kerrostalot, Kauppis-Heikintien rivitalot ja keskustassa Otavankatu 7 siirtyivät kaupungilta Petterinkulmalle. Myöhemmin Koulutie 4:n nyt jo puretut rivitalot siirtyivät myös yhtiölle. Pari kolme muuta kerrostaloa fuusioimme yhtiöön. Asevarikon lopetettua Ohenmäessä, sen rivitalot niin ikään siirtyivät yhtiön hoitoon.
80- ja 90-luvun taitteessa ryhdyimme vuokranmäärityksissä tekemään varauksia tulevia asuntoremontteja varten. Osittain tämän varauksen ansiosta Petterinkulman korjausvelka on ollut hallittavissa ja asunnot ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Muutamien rakennuskohteiden työmaakokouksissa sihteerinä toimiessani huomasin, että rakennuttaminen, kuten ei rakentaminenkaan ollut aina läpihuutojuttu. Usein keskusteltiin kovastikin materiaaleista sekä lisä- ja hyvityslaskuista, ja näitä rivi- sekä kerrostalokohteissa tuolloin riitti.
Sattuipa kohdallemme muutama rakennusliikkeen konkurssikin, onneksi Luuniemen kohdetta lukuun ottamatta vasta rakentamisen loppuvaiheessa.
Asukasdemokratia:
Osana työhöni on kuulunut asukaspalvelu monen moisissa asumiseen liittyvissä asioissa. Jos työhön ei kuulu ihmisten palvelu asumisasioissa, ei ehkä voine kuvitellakaan, miten monenkirjavia asumiseen liittyviä asioita voi taivaan alla olla. Aina asiat eivät liity asumiseenkaan.
90-luvun alussa ryhdyimme pitämään taloissa asukkaiden kokouksia. Olimme tässä asiassa ns. veturissa, koska laki yhteishallinnosta vuokrataloissa tuli voimaan vasta muutama vuosi myöhemmin. Aloimme julkaista myös asukastiedotetta, nykyään Petteri-lehti.
Hallituksen puheenjohtajan vaihdokset:
80-luvun puolivälin tienoilla vaihtui myös Petterinkulman hallituksen puheenjohtaja. Matti Saastamoinen siirtyi eläkkeelle kaupunginjohtajan virasta ja hallituksen puheenjohtajaksi tuli uusi kaupunginjohtaja Martti Harju. Harjun eläköidyttyä ja tätä kirjoittaessani puheenjohtajana on jatkanut Jouni Toppinen.
Hallituksen toimintaa reilut 40 vuotta varsin läheltä seuranneena, voin vakuuttaa, että se on aina laittanut etusijalle asukkaiden ja yhtiön edun, toki huomioiden myös kaupungin intressit. Vaikka osa jäsenistä on poliittisesti valittuja, politiikka ei ole siellä koskaan näytellyt ratkaisevaa roolia. Hyvänä lisänä, jo vuosien ajan, hallituksen jäseninä on toiminut myös kaksi asukasjäsentä.
Nykypäivä:
Jospa hypättäisiin pidempi hyppy nykypäivään. Kukapa näitä vanhoja tämän enempää.
Petterinkulma Oy on tänä päivänä hyvä ja vakaa vuokranantaja. Se on myös teollistuneen Iisalmen rinnalla monikulttuuristunut. Lähes päivittäin toimistolla kuulee englannin kieltä. Ajoittain saattaa kuulla ainakin viron-, latvian-, ukrainan-, puolan-, venäjän-, intian-, thain-, farsin,- kiinan- ja afrikan eri kieliä. Joskus 90- luvun alkupuolella Kirkkopuistossa turisti kysyi, ”Hejsan, vet du var är systembolaget?”. Toimistolla en muista tätä toista virallista kieltämme kuulleeni, muita kieliä kyllä.
Yhtiö on myös sopivan kokoinen, jotta sen hallinta pysyy hyvin hanskassa. Onhan nähty, vaikka tarkoitus on hyvä, niin yrityksissä kuin kunnissakin, taloudellisista syistä keskittäminen ja suurempiin ja suurempiin kokonaisuuksiin pyrkiminen vie hallittavuuden sekä palvelun laatua huonompaan suuntaan. Myös Petterinkulmaa kosiskeltiin aikoinaan valtakunnalliseen yhtiöön. Kieltäydyimme tuolloin jyrkästi, eivätkä poliitikotkaan onneksi tähän lämmenneet.
Huoli asuntojen kysynnästä:
Valitettavasti Iisalmen väkiluku on nyttemmin vuosi vuodelta hieman hiipunut. Tämä on näkynyt varsinkin suurempien vuokra-asuntojemme kysynnässä. Uudehkojakin taloja joudutaan ennakoiden purkamaan. Suuriksi muodostuvien peruskorjauskustannusten vuoksi joudutaan tarkkaan harkitsemaan, mitä kannattaa jatkossa ylläpitää. Myös opiskelijamäärät ovat kaupungissamme pienentyneet, joten heillekään ei tarvitse erikseen asuntoja rakentaa.
Toivotaan, että ihme tapahtuisi ja Iisalmi saisi jonkin suuremman toimijan, joka työllistäisi perheitä ja toisi suuren määrän muitakin synergiaetuja. Opiskelupaikatkin olisivat toiveissa. Työn tai koulun perässähän sitä liikutaan ja ehkä sitoudutaan paikkakuntaan. Saattaapa joku löytää täältä puolisonkin ja asettua asumaan Petterinkulmalle. Pidetään peukkuja, ettei ainakaan mikään nykyisistä suurista työllistäjistä lopeta tai siirry pois Iisalmesta.
Nykyinen toimitusjohtaja Mikko Kauppinen pätevine henkilökuntineen kyllä luotsaa, yhteiskunnan paineista huolimatta, Petterinkulman ehyenä tulevaisuuteen.
Huomautus, varoitus, haaste ja häätö:
Työni ikävimpiä puolia ovat olleet joko vuokranmaksuun liittyvät tai häiriökäyttäytymisestä johtuneet häädöt. Jonkunhan ne nämäkin on hoidettava. Vuokran maksusta on jokaisen itse huolehdittava, kuten lähes kaikki Petterinkulman asukkaista tekevätkin. Eihän asumiskulujakaan saa jättää naapurin hoidettavaksi. Rahapulaa on turha hävetä, vaan vuokranantajaan kannattaa olla heti yhteydessä, kun ilmenee vuokranmaksuongelmia.
Kenenkään ei myöskään tulisi kotonaan kärsiä häiriköinnistä. Huomautuksia, varoituksia, haasteita ja häätöjä on reiluun 40 vuoteen kertynyt useampi tuhat. Vaikka tämä voi tuntua paljolta, se on kuitenkin Petterinkulman asunnoissa asuneisiin ihmismääriin suhteutettuna vähän. Asunnoissa lienee vaihtunut lähes 15.000 asunnon asukkaat.
Korona ja sota:
Vielä työuran loppuvaiheessa täytyi nähdä koronapandemia. Henkilökohtaisesti siitä ei suurta haittaa ollut. Olimme jonkin aikaa etätöissä ja vuorottelimme työkavereiden kanssa toimistossa, etteivät kaikki sairastuisi kerralla. Monelle se kuitenkin maskin pitämisen lisäksi aiheutti muitakin ongelmia.
Raaka hyökkäys Ukrainaan sen sijaan vaikutti ja vaikuttanee edelleen asumiseen mm. energian hinnan ja korkojen heilumisena. Pientä se on kuitenkin ukrainalaisten kärsimyksen rinnalla.
Eläkkeelle:
Lomille jään joulukuun alussa ja sitä myöten irtaalleen. Muutama tuttu on, leikkimielisesti luulen, kysynyt, että jatkanko vielä. No en jatka, kyllä 42 vuotta riittää ja onneksi minulla on ollut elämää työn ulkopuolellakin. Myös nuoremmat tarvitsevat työtä, kuten itsekin aikanaan tarvitsin.
Voitteko kuvitella, olen nyt vanhin työntekijä.
Kiitos kaikille nykyisille ja entisille asukkaille sekä nykyisille ja entisille työkavereille. Outta mukavija.
Jos ihminen olisi luotu pysymään paikoillaan, sille olisi kasvanut juuret. Siis kohti caravanseikkailuja.
– Jukka Kuosmanen