Asukastarinani
”Ensimmäiset muistot Petterinkulmasta vievät minut lapsuuteeni, isovanhempieni asuntoon kerrostalossa. Erityisesti joulu oli erityinen aika, jolloin suku kokoontui yhteen, ja ilmassa leijui kuusen tuoksu ja lasten riemu. Muistan, kuinka isovanhempieni kaksio täyttyi elämästä. Lapsena tuntui, että siellä oli aina joku, jonka kanssa leikkiä. Pihalla oli ihanaa kierrellä ja tutkia kaikkia nurkkia, ja maistella naapurin Maijan paistelemia muurinpohjalettuja. Vuosia myöhemmin, myös isosiskoni muutti samaan kerrostaloon, ja hänen luonaan teini-ikäisenä juoksentelimme usein hoitamassa kissanpentuja.
Vuodet vierivät ja elämä vei mukanaan, kuitenkin elämä toi minut maailmalta takaisin juurilleni, sillä pian löysin itsenikin muuttamassa Petterinkulmalle aviopuolisoni ja pienen vauvamme kanssa. Samat tutut rakennukset ja pihat veivät muistoni lapsuuteen. Kun muutin Petterinkulmalle oman perheeni kanssa, alkoi uusi luku elämässäni. Pieni vauva ja uusi koti kerrostalossa olivat suuri muutos, ja se jännitti. Muistan, kuinka isännöitsijä Jukka jakoi kannustavia sanoja, ja ohjeisti uuden äärellä, kuinka asuntoa hoidetaan. Hän vahvisti luottoa siihen, että kyllä elämä kantaa ja että aina saa kääntyä kysymään neuvoa. Lisäksi se antoi minulle mielikuvan, että tässä on turvallista asua.
Toisen lapsen myötä elämä muuttui entistäkin vilkkaammaksi, mutta se ei haitannut, sillä tunsin olevani turvallisessa ympäristössä, jota luontokin kauniisti ympäröi. Vuokra-asuntomme alkoi käydä pieneksi, mutta onneksemme Petterinkulma tarjosi kolmion samasta rapusta, ja näin ollen muutimme käytävän toiselle puolelle isompiin neliöihin. Samalla vuokra-asunto alkoi muuttua kodiksi, täynnä herkkiä muistoja lapsien kasvusta. Aikani kului tutussa leikkipuistossa, jossa sama liukumäki, kiikut ja hiekkalaatikko, joissa itse lapsuudessa leikin, nyt vauhditti omien lasteni leikkejä.
Kohta on kulunut jo 7 vuotta siitä, kun muutimme Petterinkulmalle aviomiehen kanssa, noihin vuosiin on mahtunut monenmoista. Kiitollinen kuitenkin olen siitä, että tämän asunnon saimme, sillä täällä on sielu saanut levätä, luonnon ympäröimänä. Läheltä löytyy niin lenkkipolut, mustikkametsä, koulut ja muut, eikä kaupunkiinkaan pitkä matka ole. Naapuritkin niin mukavia, että osasta heistä jo tullut hyviä ystäviä. Ja mikä parasta, lapsille löytyy kavereita, joiden kanssa leikkiä, sillä naapurissa asuu koulukavereita.
Petterinkulman asukasmatkoista on myös mukavia muistoja, sillä onhan Tuurissa ja Ähtärin eläinpuistossa lasten kanssa päästy matkustamaan. Ne matkat olivat ihania kokemuksia lapsille. Lapsille oli hurjaa matkustaa bussissa, ja koko matkan innokkaina odottivat määränpäätä. Muistan aina sen ilon lasten silmissä, kun he pääsivät näkemään Ähtärin pandat livenä. Näistä muistot vieläkin kuultavat lasten puheista, ja he ilolla niitä muistelevat. Juuri tällaisia asukasmatkoja on kiva tehdä, sillä ne mahdollistavat yhteisen tekemisen perheenä. Kiitollinen olen tästäkin kokemuksen mahdollistamisesta.
Tätä kirjoittaessa, kun pysähdyn ja katselen taaksepäin, ymmärrän, että Petterinkulma on minulle paljon enemmän kuin vain osoite. Se on koti täynnä lämpimiä muistoja lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta, sekä omasta perhe-elämästä. Jokainen huone ja rappukäytävä on täynnä tarinoita. Näissä piireissä itse kasvoin aikuiseksi ja nyt todistan omien lasteni kasvua. Ja naapurin Maija on edelleen osa elämääni, ja vieläkin paistaa parhaat muurinpohjaletut, jotka tiedän. Ja siitä samaa mieltä on lapseni, jotka fanittavat Maija naapurin lettuja yhtä paljon, sekä innolla leikkivät Maija ’mummon’ kanssa.”
-Nimimerkki Petra