Muistoni Petterinkulmasta
”Muutimme ensimmäisen kerran Petterinkulmalle kuusi vuotta sitten. Olin juuri eronnut ja tyttären kanssa piti löytää uusi koti. Se löytyikin vaivatta ihan keskustan tuntumasta. Ihastuimme asuntoon heti. Tupakeittiö osoittautui juuri sopivaksi ratkaisuksi. Kätevää istahtaa ruuanlaiton välissä hetkeksi sohvalle, eikä ruoka pala pohjaan. Suuri kylpyhuone on aivan luksusta ja tilava sauna houkuttelee löylyihin. Kaksi makuuhuonetta tuo sopivasti yksityisyyttä molemmille asujille.
Tuli sitten aika, kun meidän täytyi muuttaa pois tästä ihanasta kodista toiselle paikkakunnalle. Emme kuitenkaan kauaa muualla viihtyneet, kun Iisalmi veti taas puoleensa. Niinpä muutimme reilun puolen vuoden kuluttua takaisin kaupunkiin, jossa olen nyt viihtynyt yhteensä 14 vuotta. Harmiksemme Petterinkulmalta ei löytynyt siinä vaiheessa sopivaa asuntoa, koska keskusta on meille mieluisin asuinalue. Löysimme kaksion yksityiseltä vuokranantajalta, jonne taas rakensimme oman näköistämme kotia. Vuoden asumisen jälkeen kaksio alkoi kuitenkin tuntumaan liian pieneltä äidille ja hurjaa vauhtia kasvavalle nuorelle neidille. Aloin kyselemään taas Petterinkulmalta asuntoa. Toiveena sama talo, johon jo aiemmin ihastuimme. En osannut odottaa, että heti asuntohakemuksen jätön jälkeen sain puhelun ja meille tarjottiin toiveidemme mukaista asuntoa. Sovin asunnon näytöstä ja mietin, mikähän mahtoi olla edellisen asuntomme numero. Hatara pää kun ei aina muista kaikkea. Tarkistin vanhan osoitteen ja kuinka hassu sattuma; – Asunto oli juuri sama kuin aiemminkin. Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, me muuttaisimme takaisin! Kyllä muuttomies varmasti hämmästyi kysyessään mihin vitriinikaappi laitetaan. Hän ei uskonut sen mahtuvan makuuhuoneen seinustalle. Sanoin, että se mahtuu kyllä. Olihan se ollut siinä jo aiemminkin.
Siis takaisin lähtöpisteessä. Koti tuntuu kodilta jälleen. Olen usein naureskellut, että täältä en toista kertaa enää lähde. Niin mieluisan kodin olemme Petterinkulmalta saaneet ja sen omaksi muovanneet. Hassua, etten vieläkään ole aivan varma ketä kaikkia talossamme asuu, vaikka meidät kyllä tunnetaan etunimiltä. Jotkut naapurit jäävät juttelemaan törmätessä ja on mukavaa vaihtaa vähän kuulumisia. Eräs tapaus naapureista muistuukin mieleeni erikoisena. Katsoin sinä iltana televisiota ja havaitsin, että aivan kuin jostain kuuluisi hyvin heikkoa apua-huutoa. Suljin tv:n ja lähdin rappukäytävään selvittämään tilannetta. Huuto kantautui alapuolellani olevasta asunnosta. Vanhus oli kaatunut kotonaan, eikä päässyt omin avuin nousemaan. Hän kuuli huonosti ja huusin soittavani apua niin, että koko rappu kaikui. Ihme, ettei kukaan naapureista tullut ihmettelemään kuka rapussa oikein huutelee. Hätäkeskuksesta ohjeistettiin soittamaan oven avaaja paikalle. Pian tuli ambulanssi ja sen jälkeen huoltomies avaimen kanssa. Minulle ei koskaan selvinnyt miten vanhukselle oli käynyt, mutta hyvä mieli jäi oltuani avuksi.
Jos hyvää, niin myös hieman huonoakin. Yhtenä päivänä sain Petterinkulmalta kirjallisen varoituksen, liittyen yölliseen pyykinpesuun. Hämmästyin todella ja olin vihainenkin. Meillä ruvetaan aikaisin nukkumaan, enkä todellakaan pese pyykkiä muutoin kuin päiväsaikaan. En myöskään itse ollut havainnut talossamme mitään häiriötä silloin, enkä muulloinkaan. Soitin heti Petterinkulmaan, jossa minua rauhoiteltiin, ettei varoitus johda mihinkään, kun nyt ilmeisimmin ”haukuttiin väärää puuta.” Paha mieli asiasta jäi silti, kunnes törmäsin seinänaapuriini rapussa. Hän pyysi anteeksi, kun oli aiheetta syyttänyt minua. Löimme kättä päälle ja sen jälkeen olemme jutelleet WhatsAppissa aina silloin tällöin. Hänkin on kissaihmisiä. Harvassa on asunnot, joihin myös lemmikit ovat tervetulleita, mutta Petterinkulmalla otetaan huomioon koko perhe karvoineen kaikkineen.
P.S. Odotan edelleen keittiöön luvattua remonttia. Sitten kotimme on aivan mahtava!”
-Nimimerkki Elsa
”Tämä Petterinkulman talo on hieno ulkopuolelta ja sisäpuolelta. Tässä talossa on kivaa asua. Tämä on hyvä talo. Paras koti missä olen koskaan asunut.”
– Elsan tytär